"Rinnassa ahdisti niin, että luulin
saavani sydänkohtauksen. Rentoutuminen oli
mahdotonta, edes kirjan lukeminen tai tv:n
katselu ei onnistunut."
"Paniikin tunne ja ahdistuksen pelko
häiritsi jokapäiväistä elämääni.
Lähteminen kotoa ulos oli vaikeaa. Tunsin
fyysistä heikkoutta, vapinaa ja jatkuvaa
väsymystä. Olisin vain halunnut nukkua,
mutta unenkaan jälkeen en tuntenut
levänneeni."
"Nukkuminen oli hyvin pinnallista, kaikki
aistit valppaana ja heräsin
pienimpäänkin vauvan inahdukseen. Aamulla
oli olo raskas ja sumuinen, aivan kuin en
olisi nukkunut ollenkaan."
"Nukahtaminen oli työlästä ja pelottavaa
ja aamuyön ahdistuneena valvominen oli
sietämätöntä."
"Pelkäsin perheelleni tai itselleni
sattuvan jotain ikävää, toisinaan
pelkäsin itse aiheuttavani vauvalle
vahinkoa."
"Tuntui, ettei kukaan todella ymmärrä,
miltä minusta tuntuu ja että olen ainoa
äiti koko maailmassa, jolla on tällaisia
kokemuksia."
